img

Kreetan saarella elävät tarut jumalista, Minotauruksesta ja juonitteluista

/
/
/
20 Views

Kreetan saari on monille unelmien lomakohde upeiden maisemien ja luonnon takia, unohtamatta tietenkään kreikkalaisia herkkuja. Tämän lisäksi saarella kukoistaa myös kulttuuri ja erityisesti Kreetan mytologia on kiinnostavaa tutkittavaa. Tässä tarustossa riittää käänteitä, sillä jumalat juonittelevat ja suhdekiemurat kukoistavat kuin uskomattomimmassa saippuasarjassa. Kreikan kielessä sana mythos tarkoittaakin puhetta, kertomusta tai tarinaa. Tarinat Olympos-vuoren jumalista kulkivat sukupolvelta toiselle ja niitä kerrottiin illanistujaisissa, juhlissa ja nuotiotarinoina. Jumalia on tarinoiden mukaan yhteensä kaksitoista, samoin kuin vuodessa kuukausia tai eläinradassa merkkejä. Jumaliin suhtauduttiin antiikin uskonnoissa pelonsekaisella kunnioituksella, eikä heidän uskottu juuri välittävän ihmisistä. Toisinaan heistä kuitenkin tehtiin myös armotta pilaa.

Olympos-vuoren omalaatuiset jumalasukkaat pelottivat ihmisiä

Jumalat asuttivat Olympos-vuorta, joka on Kreikan korkein kohta, mutta jokaisella heistä oli vuoren lisäksi myös jokin toinen oma asuinpaikka. Jokaisella oli maailmassa ja perheyhteisössä oma tärkeä tehtävänsä, jota tosin sivukiemurat aina toisinaan häiritsivät. Kaikissa tarinoissa he kuitenkin muodostavat yhtenäisen perheen, vaikka heidän keskinäiset suhteensa vaihtelevat hieman tarinasta riippuen. Tarinat kertovat myös heidän viettäneen runsaasti aikaa nektaria nauttien ja ambrosiaa syöden, punoen samalla juonia kuolevaisten kohtaloita koskien.Kuuluisin Kreikan jumalista lienee ylijumala Zeus, joka oli saavuttanut asemansa syöksemällä vallasta isänsä Kronoksen. Yhdessä veljiensä Poseidonin ja Haadeksen kanssa Zeus hallitsi maailmaa. Hänen alueenaan oli taivas, Poseidonille kuului meri ja Haadeksen valtakuntana toimi manala. Jopa ylijumalana Zeuksella oli tunnettuja heikkouksia, kuten kiivas luonne ja tapa ihastua nuoriin naisiin.

Hirviö Minotaurus oli puoliksi ihminen, puoliksi härkä

Kreetan mytologiassa tärkeä rooli on myös Minotauruksella, olennolla, jolla on ihmisen ruumis mutta härän pää ja häntä. Olento syntyi, kun Zeuksen poika Minos rukoili jumalilta apua peitotakseen veljensä taistelussa. Poseidon päätti vastata pyyntöön omalla tavallaan ja lähetti pojalle valkoisen härän, joka Minoksen tuli uhrata jumalille. Minos kuitenkin ihaili kaunista härkää, ei raaskinut lopulta uhrata eläintä, vaan lähetti tilalle tavallisen härän. Petos kuitenkin huomattiin ja se sai Poseidonin suuttumaan. Yhdessä rakkauden jumalatar Afroditen kanssa he juonittelivat siten, että Minoksen vaimo Pasifae rakastuikin miehensä sijasta valkoiseen härkään. Härän ja Pasifaen rakkaustarinasta syntyi Minotaurus ja Minoksesta tuli härkäihmisen isäpuoli. Minotauruksesta muodostui hirviö ja kuninkaan käskystä se suljettiin asumaan loputtomaan labyrinttiin. Minotauruksen tyytyväisenä pitämiseksi ateenalaisten oli yhdeksän vuoden välein lähetettävä sille uhreina seitsemän neitoa ja seitsemän nuorukaista, jotka Minotauruksen labyrinttiin jouduttuaan eivät voineet enää löytää tietä ulos vaan joutuivat hirviön suihin. Tarina Minotauruksesta säilyi pitkään kreikkalaisten suosikkina ja sitä katsomaan jonotettiin amfiteatterilla päiviä.

Hirviö Minotaurus oli puoliksi ihminen, puoliksi härkä

Daidaloksen ja Ikaroksen lento

Labyrintin suunnittelu annettiin tehtäväksi Daidalokselle, joka on kreikkalaisessa mytologiassa taitava ateenalainen, taiteilija ja keksijä. Daidaloksen suunnittelemia olivat mm. purje ja kirves. Daidalos teki pyydetyn työn huolella ja suunnitteli Kreetalle sijoittuvan labyrintin, mutta lopputulos oli hänen kannaltaan onneton. Labyrintin tilannut Minos pelkäsi Daidalosin paljastavan joskus vielä labyrintin salaisuuden ja estääkseen tämän, hän sulki myös keksijän ja tämän pojan Ikaroksen labyrinttiin. Neuvokas Daidalos alkoi kuitenkin saman tien suunnitella pakomatkaa ja onnistui kehittelemään ja rakentamaan siivet, joiden avulla hän ja Ikaros pääsivät lentämään ulos labyrintista. Ennen lentomatkaa Daidalos muistutti poikaansa useita kertoja siitä, ettei lentomatkalla saa kohota liian korkealle, ettei auringon polte sulattaisi siipien kiinnikkeenä toiminutta vahaa. Lentomatka sai Ikaroksen kuitenkin innostumaan niin, että hän unohti isänsä neuvot ja lensi lopulta liian lähelle aurinkoa, menettäen siipensä ja syöksyen mereen. Ikaroksen hukkumispaikkaa kutsutaankin Ikarianmereksi.

Daidaloksen ja Ikaroksen lento
It is main inner container footer text