img

Saamelaiset vaalivat kieli- ja kulttuuriperintöään

/
/
/
489 Views

Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa ja Saamenmaa levittäytyy Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän alueelle. Suomessa saamelaisalue kattaa Enontekiön, Utsjoen ja Sisäänarin kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen. Suomen alueella asuvista saamelaisista yli puolet asuu nykyään muualla kuin saamelaisalueella ja esimerkiksi Helsingissä on aktiivinen saamelaisvähemmistö. Saamelaisten lukumäärä on eri arvioiden mukaan 50 000 – 100 000 ja Suomessa saamelaisia asuu noin 10 000. Arvioihin vaikuttaa myös se, ketkä kaikki määritellään saamelaisiksi. Vuosien kuluessa saamelaisia on sekoittunut kantasuomalaisiin, ruotsalaisiin, venäläsiin ja norjalaisiin. Suomessa on käytössä kolme eri saamenkieltä: pohjoissaami, koltansaami ja inarinsaami.

Saamelaispuku kertoo paljon kantajastaan

Saamelaiskulttuuriin kuuluvat omat vahvat perinteet, joita nykyään suojellaan vahvasti, mutta toisaalta kulttuuriin on liittynyt myös uusia piirteitä. Tunnistettavin ulkoinen piirre saamelaisissa liittyy vaatteisiin. Saamelaisten käyttämät kansallisvaatteet ovat edelleen tärkeä ilon ja ylpeyden aihe ja puvulla on suuri merkitys saamelaiskulttuurissa. Varsin usein vaatteet ovat perheenjäsenten tai sukulaisten valmistamia ja koristeellisuuden lisäksi ne sisältävät runsaasti informaatiota. Pukuja on erilaisia ja niiden eri osista voi päätellä esimerkiksi kantajansa sukupuolen, kotiseudun, suvun ja siviilisäädyn.

Saamelaisilla on vahva musiikkiperinne

Joiku on saamelaisten kansanmusiikkia ja siihen liittyy paljon muutakin kuin omaperäistä laulua. Suositun, mutta jo edesmenneen joikaajan Nils-Aslak Valkeapään sanoin, joiku on saamelaisille tavallaan sosiaalinen käyntikortti. Kaikkien saamelaisten traditioihin ei joiku kuulu, mutta on alueita joissa joikuperinne elää vahvana. Joiulla on myös käytännöllinen tarkoituksensa arkielämässä. Porojen hoitaja voi joikaamalla esimerkiksi karkottaa pedot. Joiut myös auttavat muistamaan menneitä tapahtumia ja muualla asuvia tai edesmenneitä ihmisiä, onpa niitä käytetty myös kosioretkillä. Ihmiset joikaavat paikkoja ja eläimiä, mutta myös toisiaan. Ystävän tavatessaan saamelainen saattaa tavallisen tervehdyksen sijaan laulaa hänelle tehdyn joiun eli joikata hänet. Henkilöjoikuihin liittyy kuitenkin sääntö, että itsestään tehdyn joiun laulaminen on sopimatonta ja rinnastuu itsekehuun.

Valkeapää on edelleen monille nykypäivänkin saamelaistaiteilijoille suuri innoittaja ja häntä pidetään saamelaiskulttuurin tiennäyttäjänä koko Saamenmaan alueella. Erityisen vahvasti Valkeapään vaikutus näkyi 60-80-luvuilla, jolloin koko saamelaiskulttuuri oli vaarassa kadota.

Perinteisen saamelaiskulttuurin rinnalle on nykyään saatu myös modernimpaa populäärikulttuuria. Nuoret saamelaistaiteilijat yhdistävät saamelaisten perimätietoutta länsimaalaiseen populäärikulttuuriin ja tämä näkyy kattavana valikoimana elokuvia, kirjallisuutta, musiikkia ja kuvataidetta. Viime aikoina saamelaisia ja saamelaiskulttuuria on nähty myös valkokankailla jopa fiktioelokuvissa, uusimpana elokuvana vasta ensi-iltansa saanut Saamelaisveri, joka on voittanut palkintoja jo useilla festivaaleilla. Viime vuonna dokumentti Kuun metsän Kaisa kurkisti saamelaiseen tarinankerrontaan. Lisäksi esimerkiksi kykyjenetsintäohjelmissa on tutustuttu saamelaisuuteen, kun Talent Ruotsi -ohjelmassa Jon Henrik esitti joiun menehtyneelle ystävälleen ja sai yleisön liikuttumaan syvästi. Myös Jon Henrikin esiintyminen keskittyi moderniudestaan huolimatta korostamaan saamelaisten suhdetta luontoon ja henkien maailmaan. Hän kertoi saaneensa joiun vastauksena ystävältään tämän kuoleman jälkeen, kun istui ystävänsä tuvan edessä suremassa ja joiun laulaminen on toiminut hänelle siitä asti suurena lohtuna.

Aidon saamelaiskäsityön tunnistaa sámi duodji -merkistä

Sámi duodji -käsityöt ovat aitoja saamelaisten valmistamia käsitöitä, joissa on tärkeässä roolissa saamelaisten tiivis luontosuhde. Suurin osa käsitöiden materiaaleista kerätään edelleen luonnosta, vuodenaikojen mukaan. Saamelaiskulttuurissa käsitöillä on perinteisesti tärkeä rooli käytännön esineinä. Esimerkiksi poron nahasta valmistetaan lämpimiä karvakenkiä, kintaita ja lakkeja, sekä laukkuja, tossuja ja nykyaikaisemmin puhelinkoteloita. Käsitöissä on kunnia-asia hyödyntää kaikki mahdolliset osat esimerkiksi porosta ja puusta, josta käytetään myös tuohi ja juuret. Nykyään sámi duodji -käsitöiden valikoimasta löytyy myös taidekäsitöitä ja koriste-esineitä.

It is main inner container footer text